Uudelleensyntynyt

Istuin linja-autossa ja mietin. Suljin silmiäni yhä uudelleen, katselin ympärilleni, eteeni ja luulin osaavani kääntää pääni varmasti huomaamattomasti taaksekin. Keskityin kuuntelemaan, näkemään ja vain olemaan. Mietin vasenta jalkaani. Sitten oikeaa. Minä vain olin siinä samassa tilassa, missä muutkin, mutten kuitenkaan. Oltiin niin yhtä. Minä ja muut tuntemattomat. 

Tunsin kaiken energian ja hymyilin itsekseni. Ja suurin asia on se, että minä pääsin siihen tilaan ja hymyilin. Olin niin läsnä kuin ikinä osaankaan olla. Siltä se tuntui.

Luulen, että tästä voisi alkaa taas yksi uusi lentoyritys. Minun täytyy kuunnella itseäni enemmän niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. En olisi ikinä uskonut minkään sellaisen auttavan.

Suosittelen jokaista teitä kysymään itseltänne vähintään kolme kertaa päivässä, että: "Miltä minusta tuntuu juuri nyt?"

Se tekee hyvää.

Läsnä oleminen. 

Puhtaasti onnistuneita idiootteja jokainen

Päähän särkee.

Eilinen päivä oli kerrassaan hypnotisoiva. En ymmärrä. Mieleni on mittari, joka heittelehtii puolelta toiselle, mitä enemmän sille syöttää. Vaikka ei tuulisi ja vaikka minulla olisi oikeasti tahtoa. Tuntuu, etten voi tehdä mitään vaikka olen saanut aikaiseksi todella paljon.
Kaikki on asenteesta kiinni, mutta mitä tapahtuu sitten kun sydän ei pysy enää mukana?

 Mietin eilen, että kaikki on yksinkertaista ja helppoa. Miksei niin voi olla tänään? Mitä nyt taas tapahtui? 

Näin hämmentäviä unia, istun tässä ja yritän hengittää. Kaikki on vallan mainiosti siltä osin.

Minun pitäisi kai vain oppia työntämään syrjään asioita, muistoja ja toteamuksia suoraan edestäni. Jään tarkastelemaan niitä liian pitkäksi aikaa ja löydän aina vain lisää pahaa, jota ei oikeasti ole olemasssakaan tässä epätodellisuudessa.

En uskokaan, että kukaan meistä voi olla virheellinen yksilö. En minäkään, enhän? Vaikka kuinka keho sanois muuta ja mieli tappelisi vastaan. 

Taas yksi aamu.

Yritän kääntää sen ylösalaisin ja ravistaa, josko pohjalle ois jäänyt jotakin.

Tyrsky

Olen iloinen. 

Minä en ole kunnossa ennen kuin tekin olette pinnalla. 

Tuntuu, että siitä muodostuu minulle elämäntehtävä. Kapula, joka hiertää kurkussa. Te ette voi sille mitään, mutta voi myöskään minäkään. Ja ehkä on hyvä näin. Minun on kohdattava se, mikä painaa kaikkea tätä.

Alemmas, alemmas ja alemmas. 

Potkin päiviä kylkiin. Tekisi mieli potkia teitäkin, mutta ette te ansaitse sitä kaikkea vuodatusta. 

Parempi, kun meremme eivät kohtaa kuin laskuveden aikaan. 

Sapelihammastiikeri

Tuntuu siltä taas (jälleen näin hyvinkin yksinkertaistettuna) että kaikki on ollut niin helvetin yksinkertaista. Olen vaiheessa, mutten menossa liukuhihnalinjalle. Olen vaiheessavaiheessavaiheessa. 

Mutta nyt se ei vain haittaa. En tunne mitään ja tunnen kaiken. Kaikki on oikeasti aivan niin helvetin loistavaa kuin ikinä päätänkin sen olevan.

Niin säälittävän yksinkertaista, että ottaa päähän.

Mitä minä oikein teen?

Tänään oli ikävä isähahmoa. 

Se meni kuitenkin tavalliseen tapaansa taas ohi. 

Ei ikävöimisessäkään ole mitään väärää. Ei todellakaan. Se on täysin okei, mutten minä tahdo jäädä paikalleni senkään vuoksi. Minä mietin, pohdin ja annan maailman sulaa edessäni. Yhdessä hänen kanssaan. 

Mitä oikein selitän.

Mitä oikein.

Mitä.

Minä. 

en osaa puhua tästä mielentilasta

Enkä minä voi tehdä mitään

Tahtoisin vain, että näkisit kaiken tämän, jossa minäkin olen tyytyväinen. Alan olla. 

En pysty käsittämään sinun maailmaasi. En tuon toisenkaan.

Mutta yritän parhaani ja koitan siirtää suhun voimaa.

Tiedätkö, kun olisi vielä niin paljon nähtävää. 

Loppu on lähellä, se on viimeinen rasti

On tapahtunut niin paljon, että jokainen valtameri, jota tämä maa kantaa on ottanut välipysäkikseen tämän ihmisen. Olen niin loppu, että hymyillyttää ja naurattaakin. Ihan iloinenkin tapaus välillä. Onhan se jees?

Odotan ja tunnen sivuuttavani tämän viikon perjantain (silloin olisi taas aika). En ymmärrä tai pysty vastaamaan siihen, että onko minusta tosiaan mihinkään, mutta kai minä jollakin pienen pienellä juuren alulla yritän. Selaan ruhoja ja valitsen jotakin, mistä jatkaa.
Luotivyö ympärillä painaa ja minä heikko tiputan ammuksia sinne tänne, mutta antakaa anteeksi ne vahingot. Niin minäkin yritän tehdä. Se on niin paljon helpompaa.. olematta yksin.

Lisää mediointia.
Kitaran silittelyä sitten kotosalla.
Piirtämistä ja kirjaimia paperilla.
Hyvä tulee.

Eikä ole pakko tulla, mutta tahtoisin kääntää kurssin siihen suuntaan.
Tahdon, tahdon ja tahdon.
Silti kaikki jäi niin epäselväksi vielä itsellenikin.