Istuin linja-autossa ja mietin. Suljin silmiäni yhä uudelleen, katselin ympärilleni, eteeni ja luulin osaavani kääntää pääni varmasti huomaamattomasti taaksekin. Keskityin kuuntelemaan, näkemään ja vain olemaan. Mietin vasenta jalkaani. Sitten oikeaa. Minä vain olin siinä samassa tilassa, missä muutkin, mutten kuitenkaan. Oltiin niin yhtä. Minä ja muut tuntemattomat.
Tunsin kaiken energian ja hymyilin itsekseni. Ja suurin asia on se, että minä pääsin siihen tilaan ja hymyilin. Olin niin läsnä kuin ikinä osaankaan olla. Siltä se tuntui.
Luulen, että tästä voisi alkaa taas yksi uusi lentoyritys. Minun täytyy kuunnella itseäni enemmän niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. En olisi ikinä uskonut minkään sellaisen auttavan.
Suosittelen jokaista teitä kysymään itseltänne vähintään kolme kertaa päivässä, että: "Miltä minusta tuntuu juuri nyt?"
Se tekee hyvää.
Läsnä oleminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti