Kärsivällisyyttä ystävä hyvä

Sinä olet vain hiukkanen universumin loputtomalla kankaalla. Et suinkaan turha sellainen. Olet yhtä rajaton, yhtä jatkuva ja täynnä ihmeitä, tietoa sekä rakkautta. Yritä muistaa se, se voi helpottaa. Ihminen kokee itsensä välillä hyvin pieneksi vasten tätä kaikkeutta. Tällaista ajattelua voi auttaa tieto siitä, että kaikkeus määritellään laajuudeltaan samalla tyhjiöksi että loputtomaksi saaviksi. Ollessaan yhtä kaiken kanssa ihminen ei jää kuitenkaan kovin pienen oloiseksi, mutta ei kovin suureksikaan kaikkeuden ollessa pohjaton. Sinä olet yhtä, et rajoja, jotka mieli helpoiten ottaa hahmottaakseen. Kaikki siis vain suuressa summassaan on. Kaikki toimii ja on olemistaan.

Näen silmiä siellä täällä, mielen mukana reagoivia fyysisiä kehikoita vaeltamassa valitsemaansa polkua, ja maailman, jolla on tarjota enemmän kuin mitä silmin hahmotamme, mutta jonka yhteiskunta on muovaillut enimmäkseen uskottavaksi kupoliksi pään päälle ja yrittänyt tarjota sieltä omanlaistaan suojaa ja turvan tunnetta. 

   Loppujen lopuksi kaiken kulusta ja elämän tarkoituksesta mennä eteenpäin jää kuva, jossa me, kaikki elävä on sisäistämässä itseään hetkessä ja hetkeä itsessään. Ihmismäisen kaikukopan pienellä avustuksella olemme ihmettelemässä täällä toistemme energioiden oloa ja oppiaksemme "yhteisestä itsestämme". 

   Elämä on kääntyviä päitä, syvenevä kuva, huokaus syvään ja helpottavaa epävarmuutta. Elämä on antautuminen mielesi tutkimusmatkaan sitä itse värittäen. Ja vaikka kääntelisin asian mihin tahansa muotoon tämä käsite; "elämä" tuntuu kovin kylmältä tapahtumasarjalta, mutta se on samalla hyvin kaunista, suurta ja lämmintä, ja se on antanut sinulle jo kaiken ja toisaalta sillä on paljon annettavanaan. Niin paljon hyvää kuin jaksat vastaanottaa ja sallia.

Sisältäessämme koko maailman ja yrittäessämme samalla sekä toimia että ajatella mietteidemme kirjo osoittautuu värikkääksi prosessiksi. Olet elämäsi tärkeimmässä virassa hallitessasi ja tutkiessasi ajatuksiasi tiellä kohti onnellisuutta. Kaiken kirjon seasta sinä tiedät kuitenkin, mikä on tärkeää ja minkä on tarkoitus lipua ohitse. Sinun tarvitsee vain luottaa itseesi. 

   Mielestäni yksi elämän hienoimpia asioita on se, että kykenet ajattelemaan ja pohtimaan, vaikkei sekään ole ihmiselle täysin vapaa-ehtoista. Myönnän myös sen, että vaikka välillä tunteminen onkin sitä, että sattuu lujaa ja eräänlainen vastuunottaminen itsestään painaa on silti ihan mieletöntä että kykenemme tuntemaan kaikenlaista ja käsittelemään itseämme, vaikka käsitys maailmasta, hetkestä ja minäkuvasta käy välillä raskaaksi. Kaikkeudessaan nekin tuntemukset ovat vailla vain kuuntelua ja sitä, että saatat mielesi balanssiin. 

Päädyitpä värisemään peloissasi tai tärisemään ihmetyksestä - et ole yksin. Väriset yhdessä universumin voiman kanssa. 

Sinä olet, eikä se tai maailma ole siinä asiassa muuttuakseen. Ehkä kaikki tuntuu olevan välillä niin pitkän päättelyn päässä, että se yhtälö, jota jahtaat olisi jollakin tapaa yksinkertaisempaa hyväksyä. 

Sinun ei tarvitse tietää mitään, koska sinä yksinkertaisesti tiedät jo kaiken tarvittavan. Sinun tarvitsee vain sallia sen toimivan.