Yön varastaessa valon helliin suojiinsa maailma hiljenee. Sade rummuttaa pisaroitaan kevyesti vasten ikkuna-lautaa ja ajatus yrittää ottaa liittyäkseen puhdistukseen, jonka luonto parhaillaan kokee.
Ulkona on hiukan pimeämpää ja vähän vähemmän ihmisiä, kuitenkin samaan tapaan kuin päivisin kaikkialla tapahtuu liikettä ja jossain putkahtaa yhtälailla ajatus. Autojen etenevä tahti tiellä liittyy hiljaa olohuoneen laitteiston ja sisään pyrkivien ympäristön äänien konserttiin.
Tässä minä. Parhaimmillaan.
Hengitän vain ilmaa, ja olen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti