perjantai 17. tammikuuta 2020

Liika-ajattelun liitoksia

Aikeissa kirjoittaa jotakin rauhasta. Yritän aloittaa otsikolla: "Rauhan saavuttaminen ei vie aikaa" . Päädyin valintaani siksi, että lause "Rauhan saavuttaminen vie aikaa" kuulostaa omiin korviini kovin mekaaniselta. En usko siihen. Yritän aina välillä uskoa, mutta oikeasti en pysty perustamaan sen varaan oikein mitään mielipidettä. Päädyn toisesta päädystä takaisin aloituspisteeseen ja niin edelleen.

Rauha. Mitä on rauha?
Se on minulle sitä, että pystyn olemaan sovinnossa itseni kanssa, mutta silti kiinnittämään huomiota kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. 
Se on sitä, että ei anna ajatusten vallata koko päätä. Jos joudun sinne en erota myöskään pian häntää. Se on vaikeaa.
Rauha. Se on on hengittämistä, aistimista, nautintoa ja yleistä energian kulkua. 
Rauha on ajattelutapa, joka miellyttää sinua. Se on suunta, joka antaa sinulle paljon. Se on jotakin, mikä saa tuntemaan itsesi voimakkaaksi, kestäväksi ja hyväksi. 

Rauha on sitä, että ihminen luottaa itseensä ja päätökseensä omasta polustaan. Polku muovautuu koko ajan. Mikään ei pysähdy. Meidän on mahdotonta tietää, mitä käy, koska kaikki tapahtuu intuitiosta. Maailma ja elämäkin tapahtuvat. Kaikki muuttuu. Siinä on meidän taivas ja katto sekä turva.

Tapahdu sinäkin. Olethan itse itsesi työkalu, maailmassa, jonka reaktio sisälsi myös sinut. Kuulut kaavaan. 
Mitä sinun tarvitsee tietää enempää?

Rauha voi olla halaus. 
Rauha voi olla viileää ilmaa, joka puskee raollaan olevan ikkunan välistä. 
Rauha voi olla eläin, jonka kanssa tykkäät käydä ulkona.
Rauhaa on se, että pidät siitä, mitä teet. 
Kyseenalaistaminen on hienoa, muttei sinun tarvitse ajautua karikolle, jossa pohdintalukemat ovat suurempia. Liiallinen pohtiminen ei tee hyvää. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti