Pala otsalohkoa

Pieni osa ihmisiä kerääntyy ympärilleni. Nimenomaan pieni osa eikä joukko. Ihmiset ovat vain palasia, jos päättää niiden olevan. Samalla tapaa kuin maapallo on litteä tai neliökalteva oman ajatusmaailmasi mukaan, jos uskot siihen tarpeeksi. 

Ehkä olen päättänyt olevani kalteva. Epäsuora, mutta sellainen, joka on tarkoitettu vain sellaiseksi. Se sisältäisi läikkiä, joista koostuvan tiedostuneisuuden liukuhihnaraoista versoisi häiriötekijöitä. Se ei vaadi enempää, kun saadaan aikaan tällä tavoin eräänlainen alku juonelle, joka kasvaa hetkessä itsestään jämähtäen tiettyyn hallintapisteeseen. Meitä ja liikkeitämme ei tarvitse kuin seurata ja rakentaa ihmis-silmien eteen rautaan valettuja tienviittoja. 

Minä yritän etsiä asioita ja toisia asioita vielä syvempää, vaikkei sillä mielestäni ole oikein merkitystä. Tietyllä tapaa on ja tietyllä tapaa ei. Sen lisäksi, että en miellä tätä tehdaskaupunkia, olen eräänlainen "kokemusten orja" tämän asian suhteen, en mielestäni laukova totuutta, vaikkei sellaista olekaan. En pidä sitä niinkään siksi mielipiteenä, sillä sen pitää sisältää paljon muutakin kuin vain yhden yksilön hetkiä historiasta. Kyllä se sisältääkin, mutta omistan paljon vastoinkäymistä itseäni kohtaan. Ihan turhaa sellaista.

Haen kuitenkin jotakin sen kaltaista kuin "merkityksettömästä syvempää". Sen parempaa sanaa siitä ei saa. Jotakin itselleni "kalliimpaa" muulla tapaa kuin rahallisesti. Vielä syvemmin kumoon kallistuvaa? Kunhan jotakin. Se on tärkeää. Jotakin muuta, mitä mieltää. 

Ihmismielestä on kehitelty altis kuluttamaan suuren osan elämästään huolehtien liikaa. Läsnäolotilan sijaan me kertaamme huonoja kokemuksia, huonoja näkemyksiä, epämiellyttäviä tilanteita, epämiellyttäviä tunteita tai tuntemuksia, ristiriitaisuutta, surua jne. Vain heikentääksemme oloamme ja käydäksemme läpi jotakin "mullistavaa" elämässämme. Kyseinen kuulostaa radikaalille, mutta onko tämän maailman ihmisten elämässä juurikaan muuta tähtäintä kuin tasainen tai korkeampi menestyminen aktiviteetissa kuin työssä, opiskelu, rahahuolet, omistaminen, hetkien repiminen ajaksi sekä numeroiksi ja kulkeminen tuntien mukaan, jättäen olotilasi syrjemmälle, sillä sinä olet kiinni tarpeessa, malleissa ja erossa itsestäsi siten suurimman osan aikaa, kiinni jonkin toisen suunnitelman toteuttamisessa. Se ei silti tunnu haittaavan, sillä suurinosa kulkee ympärillä samaan tapaan ja yhteiskunta määrittää opetuksemme, jotka ovat osa kasvatustamme. Kuten kasvit me imemme ylimääräiset ravinteet ja myrkyt rihmastoomme, sillä meille ei anneta vaihtoehtoja. Yritämme kukoistaa sillä, mitä oletamme luonnon meille antavan, mutta esiripun takaa paljastuu pöllömetsäpaalu ja paljon kolmioita.