Ihminen on levoton ja tuntee itsensä yksinäiseksi. Se ei pysty toimimaan muiden hyväksi saatika sitten itsensä. Se vihaa tapojaan toimia, se vihaa tapaansa puhua, se ei tahtoisi satuttaa ketään, mutta se on ihan yksin. Se tietää vallan hyvin, kuinka asioiden pitäisi olla ja kuinka se saa itsensä vähän perille itsestään, muttei se pysty siihen nyt. Se ei pääse minnekään. Se on loukussa kuin eläintarhan eläinjäsen.
Sitä harmittaa.
Sitä harmittaa se, kuinka se kohtelee ympärillä oleviaan.
Sitä harmittaa se, kuinka se kohtelee itseään ja laittaa kaikki kärsimään.
Sitä harmittaa niin, että se voisi repiä ihonsa irti lihastaan.
Muttei se suostu kuin vasta itse asettamansa pakon edessä.
Kaiken lisäksi se pelkää ihan hurjan paljon nyt. Typerää käyttäytymistä ja typerää itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti