Minä en näe itseäni dollareissa. Ne eivät peilaa hymyäni tai hyvää mieltäni. Yksikään kolikko ei ole kohentanut vointiani tai korjannut aukkoja. Käsite "hyvästä elämästä" on pienen pieni osa maailman illuusiopalapeliä. Sen yhdistely täytyy aloittaa itse ja siitä tulisi keskustella peloitta. Se yrittää peittää elämämme totuudelta. Ja totuus on liian kaunis sivuuttaaksemme sen. Totuus tekee hyvää. Totuus olet sinä. Eivät luvut tai arvonimet.
Maapallo on meriä ja maata, koostumuksia ja kerroksia. Silti se on yhtenäinen kappale upotettuna johonkin vieläkin suurempaan kappaleeseen. Niistä spiraalikappaleista ja loputtomista jatkumoista me emme tiedä kuin murto-osan. Emme ole perillä edes siitä, että ovatko ne todella siinä vai ovatko ne vain osa unikerrostumaa, jolle ei näy loppua. Ihmismielessä kasvaa oletuksia ja arvioita, joista meidän täytyy valita ne, jotka vastaavat omaa totuuttamme ja näkemystämme. Minkään ei tarvitse olla periaatteessa loogista, sillä mikä vaan voi olla.
Oleminen on vahva sana, ja olemmehan mekin. Mikseivät sitten kaikki ajatukset, jos ne kykenevät olemaan läsnä? Mikä vain on mahdollista mielessä. Mieli on laaja ja kirjava rannikko eikä meri sitä vasten hiljene koskaan. Se pyyhkii sen yli vaikka ihan pienillä laineilla synnyttäen silti vaahtoa, jonka voimme kyseenalaistaa tai hyväksyä, mieluiten molempia. Silloin kaava on mitä toimivin.
Nyky-yhteiskunta on edessäni tähtiä, joiden on kerrottu syntyvän ja kuolevan samalla kaavalla sekä kellonajan mukaan. Se ei kuulosta äärettömältä vaan äärettömän surulliselta. Kaavaa säätelee epäreilu aikataulu, joka kannustaa meitä tekemään enemmän töitä muun kuin mielen saralla. Se nimenomaan säätää meidät tiettyyn vireeseen ja istuttaa oman näkemyksensa ohjelmistona vapaan ajattelun tilalle. Väänsin omat kieleni pihdein oikeaan suuntaan automaattikorjauksesta. Se oli erittäin kovan työn takana eivätkä ne ole vieläkään asemissaan, mutta koko ajan matkalla miellyttävämpään suuntaan. Se on parhain työni tähän asti, vaikkakin erittäin keskeneräinen sellainen. Sen ei tule olla valmis. Meitä ei luotu olemaan "valmiita". Me luomme ja kehitämme itseämme koko ajan. Systeemi yrittää vähentää niitä tapoja ja pyrkii salakavalasti siihen, että se voi muokata meistä sitä kautta millaisia ikinä haluaakaan. Tämä on helppoa, sillä me antaudumme. Antautuminen ei tarkoita pelkästään sanaa "antautua" vain kaikessa yksinkertaisuudessan sitä, että ihminen jättää kyseenalaistamatta edessään olevan.
Meidät pyritään tulostamaan kopioina ja kuljettamaan massapainon kautta, jotta meitä on helpompaa ohjata ja hallita. Ihminen ei osaa elää yksin ja vertaa itseään toiseen oppien toiselta.
Tämä on suuri dominoaalto ja epidemia, jonka pyrin/pyrimme pysäyttämään ja voittamaan. Ideaa ei voi tappaa, mutta sen rinnalle voi luoda toisen idean ja kasvattaa siitä vahvemman sekä paremmin hyvinvointivaltiota kuvaavan.
Miltä se tuntuu, kun "aika menee hukkaan"? Mistä se idea on peräisin? Mistä tuli aika ja halu tappaa sitä? Jos ei olisi sanaa "aika" tappaisimmeko lyhytjänteisyydessämme vain itsemme, sillä halu päästä alta on niin suunnaton. Onko se inhimillistä, tai mikä täällä ylipäätänsä enää edes ajaa oikein kyseisen sanan?
Kun jatkan matkaani alemmas katuja katseeseeni osuu yksilöitä, jotka ovat käpertyneet viltteihin lumen sataessa hiekoituksen sekaan. Heidän ohitseen kävelee takkeihin pukeutuneita mannekiini-olentoja kantaen viltin sijaan erilaisia kalliita salkkuja ja laukkuja. Kovasti kohuttu tasa-arvo menettää merkityksensä yhdellä vilkaisulla. Ihmisen ei tarvitse edes kiertää pientä ympyrää allaan olevaan tiehen tajutakseen tämä fakta. Silti vuosien saatossa asia ei ole vaihtanut tilaa parempaan.
Elämme yhteisössä, joka on täynnä rikkonaisia laumoja, joita ohjaa yksi suurempi ja "korkea-arvoisempi" lauma. Olemme yksilöitä, joita käsketään toimia oman parhaan mukaan eikä yhteiseksi hyväksi. Jos toimisimme kaikkien hyväksi olisimme uhka lukujonolle, joka kasvaa numeroita joka sekunti syödäkseen ja vahvistuakseen ja sitä kautta pitääkseen ihmiset kurissa sekä ruodussa.
"Ei saa valittaa, afrikassa on pahemmin" on suuri peitevale muiden joukossa. Asiat ovat huonosti, mutta miksi pitää olla?
Miksi pitää olla pahemmin, kun asian voisi korjata ja se olisi kaikkien parhaaksi?
Suurilla summilla ostetaan varastoon aseita ja rakennetaan ydinvoimaloita, kun voitaisiin pelastaa ja ruokkia samaan ihoverhoon pukeutuneita ihmisiä, lapsia että aikuisia.
Teette töitä korruptiolle, joka ei anna työstänne vastineeksi kuin kellotaulunne loppumisen seinään. Se lopettaa loppuun palamisreaktion, mutta myös mahdollisuuden ihan mihin tahansa, mitä ihmismieli voisi tahtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti