Viime yönä minä näin ja koin meren, joka oli huuhtonut kirjavia kaloja rantaviivalle. Ne olivat melko kuolleen oloisia, mutta silti minä ihastelin niitä. Olin ulkomailla ensimmäistä kertaa elämässäni enkä ollut koskaan nähnyt niin suuria ja komeita kaloja kuin ne olivat.
En muista tarkkaan, mutta luulen, että sen lisäksi että minä tökin niitä kauempaa minä otin niistä myös valokuvia. Kuolleista kaloista.
Olin ylpeä kyseisessä unessa siitä, että minä olin saavuttanut jotakin. Halusin tuoda sen ilmi koko maailmalle. Sen, että olin päässyt ulkomaille ja olin onnellinen.
Luulen, että unien värit liittyvät omiin chakroihini ja siihen, että ne voivat vähän paremmin nyt ja ovat "näkyvillä" tavallista vahvemmin. Minusta tuntuu kuitenkin, etteivät ne ole vielä lainkaan järjestyksessä vaan etsivät paikkaansa. "Pitkin poikin talossa ja huuhtoituneina rannoille."
Kalojen lisäksi unen loppupuolella minä matkasin paikkaan, jossa oli tarkoitus harjoittaa meditaatiota ihmisryhmissä. Oli tila, jossa ei ollut "varmaa" kattoa. Oli vain portaita ilman varassa ja ne veivät ylös päin.
Vauhtini hidastui askel askeleelta ja yritin hyppiä tieni ylös, kun muut jo aloittivat. Se oli äärettömän turhauttavaa olla niin mahdottoman hidas prosessi, mutta selvisin ylös saakka.
Ryhmä alkoi soittamaan musiikkia, johon mielemme tulisi mukautumaan. Yhden albumin nimi oli "Toxic" ja toisen biisit olivat joltakin esittäjältä, jonka nimi alkoi isolla "V":llä. Seuraava kirjain oli hyvin todennäköisesti "a". Sitten en ole varma. Kirjaimia siinä oli ehkä viisi tai kuusi eikä sen enempää.
Mitä enemmän olen kiinnittänyt huomiota uniini, sitä paremmin olen ollut perillä myös itsestäni.
Suosittelen sitä lämpimästi ihan kenelle tahansa. Niistä löytää paljon, kun niitä oppii tulkitsemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti