Voin saada aikaan kaikenlaista. Eri näkymiä, näkökantoja, tunteita itsessä ja muissa, tuntemuksia, aavistuksia, päätelmiä, reaktioita tai ihan mitä tahansa. Voin rakentaa tilanteen, paeta tilanteesta, sekoittaa tilannetta tai tehdä miltä tuntuu tai vaikka olla tuntematta. Pystymme värittämään kupolikaton yllämme ja uudelleen maalaamaan sen, mitä ikkunat pitävät takanaan. Sormien alla on kartta, jolle kolmas silmä kiivaasti räpyttelee.
Mitä sinä vastaat? Tuntuuko se tekosyyltä?
Tuntuuko se hyvältä vai pahalta? Onko se neutraali?
Lähellä pistettä nimeltänsä harmonia?
Missä se sinulla sijaitsee? Kuinka monta nuolta olet merkinnyt karttaasi? Onko se tietyn värinen?
Kirjoittaminen ja niiden asioiden luominen kuviksi paperille on pitänyt minut ajantasalla itsestäni. Olen aijemmin kuvaillut mieltäni rauhottomana lohikäärmeenä, joka parsii suonia ja käy liiaksi mietetaakaksi aina hetki hetkeltä enemmän. Olen jossakin vaiheessa antanut sille luvan esiintyä enemmän käsieni kautta. Välillä se yrittää puhaltaa ilmaan muutaman sanan, mutteivät ne tahdo kulkeutua huuliltani kauemmaksi. Tiedän niiden alkuperän, mutten tahdo antautua ymmärtämään kokonaisuutta itsestäni niin "helppoa" tietä pitkin. Minun on saatava arvuutella aikani. En ole oikein varma vielä, että miksi, muttei minulla ole niin kiirekään. Sekin asia on muuttunut. Ennen oli kiire. Väliajoin tahtoo olla. Sitä voi kuitenkin hallita.
Avaan tänne karttaani jokin hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti