lauantai 8. helmikuuta 2014

Peuratooppi


Sarvista kiertyy ympyrä ja toinen ympyrä ja niiden mukana eri pintaisia haarateitä. Peuralla on suuret korvat ja ylväs kuontalo. Sen silmät tuijottavat omiini häpeilemättä. Eläimen suusta virtaa ohut savumatto, joka avautuu indigonsinisenä ympäri ajatusvirtaa. Se silittää sinua käskyttämättä mihinkään. Kyse on siitä, mitä sinä haluat ja päätätkö ottaa antautumisen sekä hyväksynnän vastaan?

Määränpää määräytyy nimensä mukaisesti siten, minne tahdot ajautua. Se päätös ei kuitenkaan ole loppu millekään. Sinä et päätä sitä, kuinka tulet lähentelemään kuolemaa. Ei ole kuolemaa vaan on vain valmistelua johonkin, mikä on toisella puolella. Tämä on mahdollisuus saavuttaa ja kokea, tuntea ja nähdä tätä kaikkeutta. Ymmärtää kaikkeus, yhtenäisyys ja itsesi. Tämä on myös muistutus, sillä sinä tiedät jo kaiken. Sinun pitää vain muistaa uudelleen vastaukset ja löytää itsesi. Eikö ole ihan uskomatonta?
Kukaan ei onnistu tässä leikissa paremmin tai huonommin. Pystymme sen sijaan lukemaan pienen määrän toisiamme ja siten auttamaan matkan teossa onnellisuuteen.
Minne sielusi janoaa? Mitä sinä tahdot elämältä vai tuntuuko sinusta siltä, että elämä haluaa jotakin sinulta?
Miltä sinusta tuntuu?

Koko maailma kuuntelee sinua, jos annat sen kuulla. Se vie sinut niin pitkälle kuin annat portaiden riittää. Jos tahdot kalterit ja lukitun portin sinä muodostat tiellesi sellaiset. Niistä voi kehittyä vahvat ja ylitsepääsemättömät tai ihan nujerrettavat. Sinä muodostat itsesi. Kaikki on mielikuvituksesi varassa. Tämä on vain yksi uni kuvituskirjossasi. Sen teema on vaihdettavissa ja kaikki tehtävissä. Mikään ei ole mahdotonta.
En olisi uskonut tuota hetki sitten itsekään, mutta nyt tiedän, että kaikki ei ole tässä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti