Karamellikissa puun latvassa tuhoamassa

Kuulen ääniä ja kosketan. Mikään ei ole niin kuin ennen. Mikään ei ole niin kuin eilen. Mikään ei ole mitenkään päin eikä tasapainossa. Ei kohti alamäkeäkään. Tunne, hetki ja kokemus itsestäni ja muista vain luuppaa hurjan kovaa vauhtia. Kuinka minun tulisi reagoida? 

Älä ota paineita. 

Millään ei ole oikeasti väliä eikä mitään kiirettä. Minne minä havittelen niin kovasti? En saa otetta aina yhtään mistään, kun jään kuvittelemaan parhaani mukaaan ja ylikierroksilla. 

Hyppäsin veneestä ajat sitten. Silti jäin yrittämään selvittää sen sarjanumeroa. 

Ei ole järkeä.

Ei ole järkeä.

Ei ole järkeä.

H a r m o o n i s t a 

Tuskin saatte nyt mitään selvää, kun en saa itsekään.

Tekisi mieli:

- tehdä pannukakkuja 

- syödä pannukakkuja 

- uida

- maata

- olla lähelläs

- olla teidän lähellä

- olla lähempänä itseäni

- (olen lähempänä)

- nähdä suuren suuria ja hurjia unia, tämän univajauksen sisässä, missä eletään jo

- puhua, puhua ja puhua

- vastailla ja vastailla!

- olla 

Kuinka te ihmiset kuvailisitte tämän hetkistä olotilaanne?

Kuinka? 

Pystyttekö?

Osaatteko?

Sanokaa ääneen. 

Antakaa kuulua.

Systeemi yrittää vain olla puolestanne oikeassa.

Hyrrä pyörii ja pyörii annostuksina propral

En nyt väitä, että jotakin "järkevää" täytyisi tehdä, mutta minulle on noussut epätavallisen kova tarve tehdä ja siitä johtuen olen hyvin epätietoinen siitä, mihin tämän on oikein tarkoitus johtaa. Kyseinen lause kuulosti erittäin ylen typerältä.

En osaa selittää tätä. En kykene piirtämään tätä. En kykene kuulemaan tätä edes itseltäni. Se vaan on ja pyörii tasaista vauhtia sydämen juurella. Aivan kehon keskipisteenä. 

Johtuuko se lääkkeistä? En tiedä. Tuntuu niin etovalle. Yksinkertaisesti vain epämukavalle. Liian tasainen on sitä epämukavaa.

Kuvitelkaa vuoristorata ilman vuorta. 

Se on vain samoja kiskoja ja samaa rataa.

 En tahdo samaa rataa.

Voin jo vähän paremmin

Ymmärrättekö?

Kolahti

Olen kysynyt itseltäni joka päivä, että mitä minulle kuuluu ja kuinka minä ylipäätänsä voin. Voin todeta kevyesti sen toimivan jo jollakin tapaa nyt. Olen enemmän täällä teidän kanssanne vaikken toisaalta olekaan.. mutta sana "enemmän" on niin vahva, että se nujertaa sanan "ei ollenkaan." Minä olen edistynyt ja uudelleensyntynyt ja vierin eteenpäin erittäin tyytyväisenä. Kirjaimellisesti vierin.

Seikkailen humaltuneena hetkestä ja kahlaan valaistumisessa. Tämä on minun juttuni ja minun hyvä oloni. En halua tuhota tätä ainutkertaisuutta. Haluan antaa sen kasvaa syvemmälle ja edetä muihin ympärillä oleviini. Silloin elämäni olisi niin täydellistä kuin se pystyy koskaan olemaan.

En tule koskaan olemaan kokonainen, sillä maailma ei ole. Maailmassa on paljon pielessä, mutta niille asioille on vaikea yrittää tehdä jotain yksin. Yksin toimiminen on yksi yleinen mahdottomuus. Jokainen tarvitsee edes jonkun ja meidän tulisi puhua.

Miten kukaan saa selvää yhtään mitään, jos te vain yritätte huutaa ja rääkyä hiljaa? Sen sijaan, että katsoisitte silmiin ja raottaisitte huulianne.
Katsokaas.

Tuntekaa rauha, joka virtaa suoniin ja leviää vallaten koko kehosi. Se on rauha, läsnäolo ja kutitteleva paine otsalla. Ette ole vain pala maailmaa vaan jokainen pala on kaikki ja yhtä. Jos tahdotte olla onnellisia se lähtee siitä, että päätätte olla onnellisia. Se on maailman vaikein tehtävä ja samalla niin hiton yksinkertaista, ettei kukaan tahdo uskoa. Kaikki lähtee susta itsestäsi. Sinä päätät ja sinä kykenet kyllä.

Jos minä olen selvinnyt tähän saakka, miksi et selviäisi sinäkin?

Usko itseesi.
Ole ystävällinen muille, etenkin itsellesi.
Älä murehdi liikaa. Et saavuta sillä mitään.
Hyväksy olotilasi.
Kysy itseltäsi, kuinka voit.
Vastaa itsellesi rehellisesti. Älä jää pohtimaan liian pitkäksi aikaa. Hyväksy vain se, mitä tunnet ja anna sen jatkaa matkaansa.
Tee asioita, jotka miellyttävät sinua ja tuottavat sinulle mielihyvää. Tietenkin satuttamatta muita.
Tämä on sinun elämäsi.
Ei kenenkään muun.
Eikä kukaan voi päättää, mitä sinä päätät ja tahdot.
Kukaan ei voi kieltää sinua tekemästä asioita ja varastaa siten sen mielihyväsi.

Sinä ansaitset parempaa ja olet arvokkainta koko maailmassa. 

Ikävä

Täynnä itseuhoo

Nukuin eilen viisi tuntia periaatteessa keskellä päivää. En tee ikinä niin. Näin niin järjettömiä unia, kuin pystynkään.

Kolmas silmä.

Kolmas silmä.

Kolmas silmä.

Neljäs silmä.

Viides silmä.

Kuudes silmä. Ei.

Niitä on seitsämän. 

Kaikki ovat kiinni. Jokainen.

Ommeltu kiinni.

Kahdeksas.

 Oon hukassa ja niin perillä, kuin  i k i n ä  pystyisin olemaan.

Mitä minä teen?

Papaoutai

Katson horisonttia.

Minä olen koira, joka on jo pitkään ulissut omiansa. Toiset koirat eivät välttämättä ymmärrä kyseistä koiraa, mutta se koira yrittää parhaansa korjatakseen asian. Jotta se ois "parempi" koira. Onnellinen koira. 

Se tietää valmiiks jo sen, että se on maailman onnellisin koira, muttei se halua myöntää sitä onnea liikaa itselleen. Se haluaisi niin kovasti jakaa sen. Niin palavasti, että se koira menee välillä shokkitiloja läpi.

Se kiertää mielessänsä olohuonetta, katsoo kattoa ja ihmisiä seinillä. Sitten se alkaa täristä ja katselee käpäliänsä. Sille iskee hämmentävä tarve ja pakko tehdä edes jotakin. 

Sitten se miettii. 

Ja miettii. 

Ja haluaa repiä mustat koirankyntensä irti.