lauantai 28. joulukuuta 2013

Karamellikissa puun latvassa tuhoamassa


Kuulen ääniä ja kosketan. Mikään ei ole niin kuin ennen. Mikään ei ole niin kuin eilen. Mikään ei ole mitenkään päin eikä tasapainossa. Ei kohti alamäkeäkään. Tunne, hetki ja kokemus itsestäni ja muista vain luuppaa hurjan kovaa vauhtia. Kuinka minun tulisi reagoida? 
Älä ota paineita. 

Millään ei ole oikeasti väliä eikä mitään kiirettä. Minne minä havittelen niin kovasti? En saa otetta aina yhtään mistään, kun jään kuvittelemaan parhaani mukaaan ja ylikierroksilla. 
Hyppäsin veneestä ajat sitten. Silti jäin yrittämään selvittää sen sarjanumeroa. 

Ei ole järkeä.
Ei ole järkeä.
Ei ole järkeä.

H a r m o o n i s t a 

Tuskin saatte nyt mitään selvää, kun en saa itsekään.

Tekisi mieli:
- tehdä pannukakkuja 
- syödä pannukakkuja 
- uida
- maata
- olla lähelläs
- olla teidän lähellä
- olla lähempänä itseäni
- (olen lähempänä)
- nähdä suuren suuria ja hurjia unia, tämän univajauksen sisässä, missä eletään jo
- puhua, puhua ja puhua
- vastailla ja vastailla!
- olla 

Kuinka te ihmiset kuvailisitte tämän hetkistä olotilaanne?
Kuinka? 
Pystyttekö?
Osaatteko?
Sanokaa ääneen. 
Antakaa kuulua.

Systeemi yrittää vain olla puolestanne oikeassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti