Odotan mielenkiinnolla, millainen naamalukema on ensi kuun alussa. Repiikö tuuli sijoiltaan vai kutittaako vain hetken. Repis vain.
Unirikkaus on tällä hetkellä jokin maailman parhain lääke ja huume.
Ihmiset sanoo masentuneina usein haluavansa vain nukkua, muttei tämä ole samanlaista. Tämä on enemmän sellaista hetken sirkusta. Miellyttävää.
Ois raivostuttavaa vain lojua vuoteen pohjalla.
Toinen oudoin asia koskaan on tällä hetkellä se, että unirytmi on oikeasti aika okei. Pari kuukautta taakse päin seurasin auringon hidasta nousemista huoneen lattialta, ruudun takaa ja äärestä.
Mitäköhän olevinaan haen taas tai yritän tarkoittaa.
Ei tee mieli m i t ä ä n.
Ja sitten k a i k k e a.
Eniten ehkä vain tuijottaa eteensä ja olla, mikä on ehkä typerintä koskaan ihmisen suusta, joka harrastaa tätä "tappomielialaa".
Kuvitteletteko te koskaan kuolevanne?
Kukapa ei.
Minä kelaan sitä filmiä aika erinlaisin mittakaavoin, päätyen aina samaan pisteeseen eri tasoilla.
Mistäköhän uneksisi ensi yönä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti