Yö oli tukahduttavan kuuma. En tiedä johtuiko se siitä, että tämä asunto (uusi kotini, kai niinkin voisi sanoa) on kuin sauna, ja sen lisäksi juotiin kaveriporukalla. Hyllyssä lojuu tyhjä lasipullo banaanilikööriä, jonka tuhosin alas itsekseni. Valvottiin puoli kuuteen aamulla, istuttiin parvekkeella ja parannettiin maailmaa.
Seinät on kovin tyhjän näköiset, tavaroita on siellä ja täällä eikä mikään ole oikein paikallaan. Toimeentulotuki katosi jonnekin kahdessa päivässä. On siitä vähän jäljellä, mutta ei minua haittaa, vaikkei sitäkään kohta enää olisi. Kunhan on rahaa seuraavan viikon perjantaina kaikki on ihan okei. Suunnitelmia pitää saada toteutetuksi, kun niitä rakentaa.
Minusta tuntuu sille, että tämän yön valvon parvekkeen nurkassa ja poltan kynttilöitä. Kirjoitan ehkä vähän lisää tällaista horinaa ja kuuntelen, mitä jääkaapilla on tänä yönä sanottavana. Viime yönä se huusi kuin mikäkin kituva eläin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti