Olen lukenut koko päivän ajan Descartes:in sitaatteja ja teorioita. Erittäin hieno mies. Olen rakastanut hänen johtopäätöksiään filosofian ensimmäisiltä tunneilta lähtien.
Tajusin niin paljon kaikkea uutta ja päästin irti.
Tajusin päästäväni irti ja irroittavani koko ajan vähän kerrassaan otetta.
Sisäistin ehkä olevani olemassa, vaikkei se näissä raameissa todelliselta vaikutakaan.
Aamulla olen taas surullinen, mutta ehkä taas voimissa päivää kohden.
Pääasia, että minä olen.
Olen jotakin ajattelevaa.
Olen vain jotakin ajatteleva, ei-ulottuvainen olio.
Ja näin ollen on varmaa, että minä olen perustavasti...
...erillinen ruumiistani ja voin olla olemassa ilman sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti