Voi, tätä ajatusten juoksua.
Tuntuu nyt vähän sille, että pitäisi mennä suosiolla nukkumaan ja haudata "kaikki ylimääräinen" ja mitätön pala ajatusjatkumoa. Se vain kulkee ja kulkee. Minä ryömin mukana, pohtien jokaisen viivan merkitystä, joita se vetää maahan, ilmaan, huonekalujen pintaan, ruohikon aamukasteeseen ja hiljaisiin huokauksiin, joita päästän itsekseni päivittäin.
Ehkä yritän vain nukkua ja oksentaa tämän olon unesta toiseen uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti