Me ihmiset ja muut olennot olemme "sisäisesti" tietoisia siitä, mitä olemme ja minne kuulumme. Päädymme silti ihmettelemään toistamiseen sitä, miksi kyseistä asiaa pitää muistutella itselleen niin usein. Se ei ole muistuttamista - se on oppimista ja muutoksen tekoa päästäkseen eroon epätyytyväisyydestä jotakin asiaa kohtaan.
Elämä on eräänlainen uni, jossa ihminen on päätynyt luulemaan ja epäilemään paljon. Se luulee mm. herättelevänsä itseään, luulee tuntevansa kipua ja luulee pahan olevan totta.
Meissä on energiaa ja edessämme kulkee loputonta energiaa. Varastoimme virtaa ja luomme sitä, käyttäen sen sitten kuinka parhaaksi näemme.
Harva kuitenkaan hahmottaa sitä, kuinka parantava kyky ihmiseltä löytyy itseään sekä muita kohtaan. Ihminen kykenee "parantamaan" itsensä.
Elävä olento saa lisää energiaa mm. siitä, että se on tyytyväinen elämäntapaansa tai yleisesti asioihin, joita hän on saanut aikaan. Olento ei saa virtaa takaisinpäin itselleen, mikäli kokee asian vielä negatiiviseksi jollakin tapaa. Ihminen ikäänkuin vaihtaa painoaan jalaltaan toiselle, vaikuttaen kaikella toimimisellaan omaan, maailman ja muiden ihmisten energiatasapainoon.
= ihminen hyväksyy maailmaa ja itseään
-> sinä ruokit itseäsi, mutta siinä samassa olet jo kaikkea sitä, mitä haluat, sinun täytyy vain muistaa se uudelleen. Mielen perukoilla seilaa täydellinen mielikuva ja hahmotelma siitä, mitä tuleman pitää. Kaikki menee ihan hyvin
Energioita ei hahmota, ellei niihin kiinnitä omaa energiaansa. Kiinnität pistokkeen seinään ja koko universumi on edessäsi ja yhteydessä sinuun.
Ihminen tai mikä tahansa muu elävä ovat kaikki magneetteja, jotka vetävät puoleensa positiivista virtausta.
Ihminen muistaa jo kaiken ja tiedostaa toimivan kokonaisuuden sisällään ja ympärillään sekä sen, miten olla onnellinen ja hyvä itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti