Valmiustilassa

Se juoksi järveä pitkin rantaan, hämmästeli kuuta ja sen asukkaita. Painoi käpälänsä betoniin ja jäi kiinni, kunnes joku koputti vasaralla. Frettiparka. Arkajalka. Perhoset söi sen elävältä ja tuli taas uusi eläin, joka toisti tapahtuneen. Kiertokulkukanta. Päätösvalta vaakalaudalla, jalat kuitenkin maassa. Tuli pimeää ja puista lautoja. Hetken päästä vielä vaikeammin hahmotettava näkökanta, kun laudoista kasvoi tiiliskiviä fretin päälle haukkomaan henkeä. Karvat maalattiin läpikuultavalla tajunnan tukkivalla pölyn jatkeella ja osa revittiin irti. Tyynyjen sisään ja yleiseksi kalustoksi. Hampaista pikareita perhosille, kun näkivät kovan vaivan rakentaessaan tämän vaappuvan yhteiskuntalaivan. Syöpyvät nekin loppuun saaritantereella nimeltänsä maa.

Ihminen kaartoi syvään ja jäi nukkumaan. Vajosi patjaan ja antoi sen vielä kerran nielaista ennen lopullista soittoaan. Jäi sen sisään kuin fretti betonikiveen. Selkärangasta kuului rutinaa ja nikamista pientä helinää. Hiekka hiersi ja tuuli kertoi jotakin juuri siinä paikassa. Makuuhuoneen sivussa piilossa planeetaltaan sekä itseltään että eläimiltä.

Niitä oli seinillä, matossa ja lattialla. Ne osasivat painaa ovenkahvan alas ja nostaa takaisin ylös. Ne kykenivät juttelemaan, puhumaan, valehtelemaan ja kertomaan totuuden. Se jokin ja ne jokin kuulivat myös kaiken. Pään sisältä ja takaraivon pohjalta. Mielenluku-ohjelma, jolta ei kysytty lupaa käydä läpi ajatuksia.
Niiden silmät näkivät ja kokivat kaiken.
Niiden silmät olivat yksi suuri silmä pienien silmien päällä ja tiellä. Lasikupoli joka ei laskenut läpi.
Pääosissa oleva raahasi itseään pitkin tapetteja. Koko huone oli kuljettava asfaltti. Katkoviivoilla varustettu reitti, joka samalla ahdisti ja huvitti.

Tapeteissa kaloja ja kaakeleissa ruohoa. Sinistä ja vihreää ympäriinsä asian lopettavaa pistettä vailla. Viimeistelemätön taulu, johon sivuhenkilöllä oli tarve vaikuttaa ja lisätä sisustusta.

Fretit pyörittelevät päitänsä, kun toiminta alkaa hämmentää. Niin monta kahlekohtaa ja heikkoa paria, kun voisi olla ihan niin yksinkertaista, että väriyhdistelmät tuntuvat hyvältä ja kannustavat.

"Sinäkö se olit siellä?"
Painaa päänsä kaislikkoon ja haravoi johtopäätöksiänsä. Huonekaarnan sisällä on pimeää, vaikka siellä makaisi silmät selällänsä. Turvapaikka, kovin lohduton. Silmät kiinni sopivan sekava. Paikkana aika avara ja peitelty mielihyvää nostattavalla valolla.
Eläintarhan asukas valuu viemäriä kohden lattiallansa. Kulmat ympärillä jatkuvat peltoaukeana aina vain kaueammas. Silti ei ole lainkaan pimeää eikä ahdasta.

Ihmisen ympärille kohoaa metsä, joka sisältää erinlaisia puita. Taivas on puhdas ja ainoastaan lintujen osiin halkaisema. Se kaikki peilautuu järveen, josta otus aloitti matkansa keräämällä mukaansa kolmion korkeimman kohdan.

Mutka.