Minulle tulee yhtäkkiä kuuma, kun avaan tämän palstan ja yritän raapia kirjaimia ulos. Mielessä on niin paljon ja mieli on niin paljon, että ohimoita vihloo.
Äitihahmo kiertää kehää ympärillä ja yrittää istuttaa minuun niin paljon sitä, mitä en ole. Kaikki yrittävät. Omalla tavallansa. Se on toinen asia, mitä nielen ja millainen pilke silmäkulmassa.
Odotan kitaran saapuvan kotiovelle ja keskiviikon koittavan. Siinä on lohtua kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti