Luulin hetken keksiväni jonkin ratkaisun, mutta totesin lopulta ettei se hyödyttänyt mitään. Se oli vain toteaminen siitä, mitä minä juuri nyt kaipaan ja miksi minä kaipaan. Tämä päivä on virallisesti yhtä hyödytön kuin muutkin päivät. En yleensä ole tätä mieltä, mutta nyt annan itselleni luvan. Vihaan tätä päivää ja sitä, että luulen vihaavani sitä.
Todellisuus on sitä ja todellisuus on tätä. En jaksa enää yhtäkään määritelmää, mutta janoan enemmän.
Huomenna kaikki on paremmin. Ok? Ihan varmasti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti