Näin unta toissayönä siitä, että tasohyppelin taas maailmojen välillä.
Ajauduin johonkin videopeliin, jossa mentiin keskiaika-teemalla ja ripauksella fantasiaa. Kävelin tietäni jossakin kylässä, jossa oli aitauksissa hevosia. Minun täytyi valita ratsuni niistä pikselieläimistä, jotka kaikki tahtoivat näyttää vähän samalta. Päädyin haflingeria muistuttavaan yksilöön ja suuntasin tieni jonkin kohtalokkaan sillan päätyyn.
Suurelta seinämältä satoi tulta minua kohti. Minun kuului ampua sitä takaisin voittaakseni sen ja saadakseni sen hengiltä.
Ammuin ja ammuin. Sitten seinämä hajosi ja satoi jalkoihini kristalleina, joita oli tuhansittain. Niin paljon ja niin erilaisia. Pelkkiä kiviä, timantteja, smaragdeja ja kaikkea niiden väliltä. Ei kultaa eikä hopeaa. Vain kirkkaita kiviä, joita minä keräsin jollakin suuremman voiman omaavalla kivellä, joka veti ne talteen magneetin tavalla.
Se oli erittäin kaunista ja sekavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti